Syyskuu on alkanut ja koulun työ päässyt todelliseen vauhtiin. Kolmannen kokonaisen kouluviikon maanantaina satoi vettä ja kuului jo muutama soraäänikin. Arki oli saapunut! Enimmäkseen kuitenkin kuuluu ja näkyy oppilaita innokkaassa työn touhussa posket punaisina.
Näin eräänä päivänä lasikäytävällä poikia nahistelemassa ja menin kysymään, mitä tapahtuu? Pojat sanoivat, että tekevät vain yhtä ruotsin juttua. Ja niin tekivätkin ja heillä oli Padi edessään. Ehkä tekivät opetusvideota sanasta förlåt.
Oppilaita on muutenkin näkynyt pitkin kouluja pienissä ja isommissa ryhmissä kuvaamassa ja hankkimassa tietoja padien kanssa. Valitettavasti meillä on koko koululle vain 20 padia käytössä tällä hetkellä, mutta lukuvuoden aikana hankimme niitä lisää. Toivomme, että saamme myös lisää kannettavia tietokoneita. Koulun vanhat pöytäkoneet ovat enimmäkseen tiensä päässä ja tietokoneluokkaa meillä ei enää ole.
Positiivista on kuitenkin se, miten kova käyttöaste meidän teknologialla tällä hetkellä on ja miten tehokkaasti siirrytään välineestä toiseen. Sillä emme ole hylänneet toki kynää ja paperiakaan. Emmekä kirjoja. Eräs ekaluokkalainen olikin mennyt opettajansa luo paksu Harry Potter- kirja kainalossaan, ja pyytänyt, voisiko opettaja opettaa hänet lukemaan, että hän saisi selville, mitä tässä lukee. Ja oppilas oli näyttänyt opettajalle 700- sivuisen kirjan ensimmäistä sanaa. Olen varma, että tämä opettaja myös toteuttaa oppilaansa toiveen, ennen pitkää. Se opettelukin alkaa A- kirjaimesta edelleen. Eräs pikkuoppilas teki hienon A- kirjaimen taululle ja sanoi minulle: ”Katsos tätä, pormestari!” A oli hieno, vaikka en ihan pormestari olekaan.
Oppimisympäristöt vaativat myös päivittämistä. Koitamme yhdessä tehdä tiloistamme niin toimivia ja hyviä kuin mahdollista. Siihen liittyen meillä oli koulun pihalla tänään roskalava, jonne vietiin vanhoja kalusteita ja sekalaista romua, jota koulunkin nurkkiin kertyy. 6A:n oppilaat olivat auttamassa tavaroiden kuljetuksessa roskalavalle ja varastojen järjestelyssä. Roskalavan hakija ihmetteli, kun kerroimme, että olemme tuoneet tavarat yhdessä oppilaiden kanssa. Miksi ihmeessä pitäisi estää lapsia tekemästä arkisia työtehtäviä, kun he palavat innosta ja ylpeydestä saadessaan olla mukana? Olemme mukana myös liikkuva koulu- hankkeessa ja minusta työpedagogiikka voisi hyvin olla osa sitä. On tärkeää, että saa osallistua, tehdä ja vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja sen viihtyisyyteen.
Niin, että meillä on koulu lähtenyt hyvin käyntiin ja minä olen joka päivä iloinen ja ylpeä koko värikkäästä ja räiskyvästä porukastamme!
Kirsi Myllymäki
rehtori
